Olen viikon ajan tarkkaillut ympäristöäni, miettinyt sitä jälleen omalta kannaltani. Miksi näin on? Ihmiset voivat pahoin, katkeruutta, vihaa, surua, tuskaa, epätoivoa, itsekkyyttä, marinaa, epätoivoa, pahaa oloa, valitusta.

En löydä muuta vastausta kuin sen, että ihminen on kadottamassa kyvyn kuunnella sydäntään. Kaikki vastaukset elämään ovat siellä, vastaukset onneemme, valintoihimme ja ajatuksiimme. Mikä saa meidät syrjäyttämään sydämen äänen? Moni kuvittelee, että se on järki, ei monesti järki kulkee sydämen kanssa käsikädessä.

Ahneus, pelko, alistuneisuus, viha, katkeruus. Siinä vain esimerkkejä siitä mikä estää sydämen ääntä. Tunnistatko oman estäjäsi?

Oikeastaan olen aina ollut sitä mieltä, että lapset luonnostaan osaavat kuunnella sydämen ääntä. Osa meistä pikkuhiljaa ehkä menettää taidon. Sydän kuitenkin muistuttaa itsestään sykleittäin läpi meidän elämän. Mutta kuuntelemmeko sitä?

Olen varma siitä, että on olemassa ns. oikea ja väärä tie. Jokaiselle se tie on erilainen. Niitä voi olla useita, mutta jako on olemassa, samoin uskon, että on olemassa näiden teiden välissä polkuja, osa johtaa harhaan, osa oikaisee, osa johdattaa oikeaan.

Sisällämme tunnemme nämä tiet, meillä on kartta, jota voimme ohjata sydämen avulla. Sisimmässämme tiedämme onko ratkaisumme oikea, onko se väärä. Mutta kuuntelemmeko sitä? Sydämen ääntä ei ole helppo kuunnella, mielemme vastustaa sitä kiivaasti. Sitä ei ole helppo totella, joten voisi olettaa miksi pitäisikään. Koska oikeaa tietä on helppo kulkea, siinä askel on kevyt ja olo hyvä.

Sanotaan, että muutos parempaan tulee tapahtua konkreettisesti, suurin elein, ihminen muuttuu vain harvoin. Tämä mielikuva estää meitä toimimasta, muutoin sillä ei ole merkitystä. Mielestäni astumme harhapolulle pienin askelin, pienin valinnoin. Siis oikealle polulle astuminen tapahtuu samoin, pienin valinnoin kuuntelemalla sydämen ääntä.

Tunnistatko sinä polut sisälläsi? Tunnistatko menneisyyden harha-askeleesi? Tunnistatko mielesi vastaanpanemisen, tunnistatko sydämen äänesi?